Opettaja saapuu, kun oppilas on valmis

    Siinä se oli, miten ihmeessä.

Olin takaraivossani pyöritellyt asiaa muutaman päivän aiemmin, ymmärtänyt jotakin.

Ymmärtänyt, miksi olin aiemmassa elämässäni niin monesti löytänyt itseni paikasta, joka ei
ollut laisinkaan minulle ominainen paikka.
Ymmärtänyt, miksi olin kerta toisensa jälkeen hakannut päätäni seinään.
Ymmärtänyt, miksi yhä uudelleen ja uudelleen koin olevani omituinen normaalien joukossa,
ja miten vielä hakeuduin noihin tilanteisiin.
Tahtomatta tai tahtoen.

Ymmärsin, miksi oli niin tärkeää hyväksyä kaikki tapahtunut.
Miten voisit hyväksyä itsesi nyt, jos et hyväksy sitä, mikä sinut on tehnyt?

Tietoisuus ja ymmärrys, armollisuus.
On vaikeaa kuvitella isompaa lahjaa.
Lahjaa, jonka vastaanottaminen on usein ollut kaikkea muuta kuin  helppoa.
Lahjaa, joka on joskus koskenut niin paljon, että ennemmin sulkisi vain silmät.

Olla täällä ja tässä, kiitollisena kaikesta ja kaikista.
Ei sille ole sanoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *